Vähemmän on enemmän?

Kun juhlapaikka oli valittu, oli aika alkaa miettiä myös teemaa ja koristeita. Lueskelin siinä sitten kaikenlaisia sivustoja, miltä voisi saada vision siihen mitä me halusimme ja haimme koristeilta. Jossain sivustolla osui silmään lause, "koristelussa vähemmän on enemmän". Niin sanotusti tästä se ajatus sitten lähti. Meillä on juhlat paikassa, joka on jo valmiiksi kaunis ja idyllinen. Päätimme siis vain jatkaa sen teemaa. Tuoden häihin shampanjaa, beigeä sekä muita maanläheisiä värejä. Koristeiden materiaaleiksi päätettiin kirkas lasi, juutti ja pitsi.

 Budjetinkin takia päätimme tehdä paljon itse ja keksiä keinot kiertää kalliit häihin suunnitellut asiat. Suodatinpussiruusut olivat Ellan keksintö ja täydellinen ratkaisu minua vaivanneeseen asiaan, eli aitojen kukkien hintoihin. Suodatinpussiruusuissa on se hyvä puoli että jokaisesta tulee erinäköinen, mutta niiden tekeminen vie toki hiukan aikaa. Tiedostin tämän ja siksi aloinkin näin hyvissä ajoin tekemään niitä. Olen kyllä tyytyväinen näihin kimppuihin, jotka tulevat koristamaan vieraiden pöytiä viinipulloista tehtyihin maljakoihin. Kyseisiä maljakoita varten keräilemme erilaisia kirkkaita viinipulloja, jotka koristelemme juuttikankaalla sekä pitsinauhalla. Juutti jatkuu myös pöytänumeroiden kehystäjänä sekä kaitaliinana. Kun päädyimme juuttiin kaitaliinana, huomasin että "häätarkoitukseen" myytävät kaitaliinat ovat järjettömän hintaisia. Kuitenkin tajusin että juuttia voi ostaa isona määränä vaikka puutarha- tai rakennustarvikeliikkeistä. Näin saa monta kymmentä metriä samalla hinnalla, kuin häätarvike liikkeestä saa muutaman valmiin kaitaliinan. 

Koristeisiin syntyy jatkuvasti ideoita ja aiomme kyllä päivittää uuteen postaukseen lisää ensi vuoden puolella kun kaikki alkaa olla hankittuna ja päätettynä. 

TJ 258

Vaikeita valintoja

Häiden budjetti oli ensimmäisiä asioita, mitä aloimme pohtia. Häihin käytetään muutamasta tuhannesta eurosta aina moniin kymmeniin tuhansiin euroihin. Meidän häämme tulevat olemaan budjetiltaan tuota ensimmäistä summaa tavoitteleva. Molemmat meistä valmistuu vasta kesäkuussa 2017, joten siihen asti säästetään siitä vähästä mitä tienaa. En kuitenkaan usko, että tuhlaisimme yhteen päivään huimia summia, vaikka elämäntilanne olisikin toinen. Nyt ajattelin jakaa teille muutamia asioita joissa me päätimme säästää:

Ruoka

Ruoka on yksi kalleimmista asioista häissä, ainakin jos aikoo tarjota kunnon menuun alkuruoista, aina jälkiruokiin juomineen. Meidän catering tulee Loiva cateringista ja maksaa 32,50€/aikuinen. Ensimmäinen säästö ruoasta oli karsia vieraita. Päätimme siis tarjota 50 vieraan ruokailun ja kutsua loput vieraat vasta ruokailun jälkeen, mutta kuitenkin niin etteivät he mistää ohjelmasta jäisi paitsi. Toisena säästönä päädyimme ottamaan vain kahvituksen sekä hääkakun cateringista, ja tehdä loput jälkiruoat itse talkoohengellä. Myös juotavat tulevat Virosta, mutta niistä meidän ei tarvitse huolehtia, sillä se on äitini ja tämän miehen häälahja meille.

Kutsut ja koristeet

Kutsuja on monia erilaisia, on printattua ja käsinväsättyä. Koimme kuitenkin, että itse tekemällä saamme omannäköisemme ja kaiken lisäksi aika halvalla. Kun on kärkkynyt alennusmyynneillä on kutsutarpeitakin saanut halvalla. Koristeissa, esimerkiksi pöytiin, on käytetty myös paljon luovuutta. Lyhdyt ostimme Prismasta, maljakoina toimii viinipullot ja kaitaliinana puutarha liikkeestä ostettu juuttikangas. Toki lyhdyt ja maljakot täytyy koristella sekä juutti leikata oikean kokoisiksi paloiksi, mutta kun aloittaa näin ajoissa ei taida aika loppua kesken. Myös menuu ja ohjelma askarrellaan pöytiin itse.

Kukat

En aiemmin tiennyt, että myös kukat tulevat häissä maksamaan sievoisen summan. Ajattelimme ensin säästää ostamalla kaupasta purkkikukkia, esimerkiksi ruusuja ruukuissa. Sitten kuitenkin Ella löysi kuvia suodatinpussiruusuista, jotka olivat tosi kauniin näköisiä. Kun emme niin kukkiin ole kiintyneitä, päätimme kokeilla väsätä sitten niitä kimppuina pöytiin. Muutama ruusu on nyt kokeiluna tehty. Sekoittaen valkoisista ja ruskeista suodatinpusseista tehtyjä ruusuja, saamme juuri meidän tyyliimme sopivat kauniit kimput. Itse hääkimppua en ole sen koommin miettinyt, mutta olen päättänyt etten uskalla luottaa itse poimittuihin luonnon kukkiin enää elokuun puolella. Yhtenä vaihtoehtona olen kuitenkin pitänyt korukimppua, jonka voisi myös vuokrata. 

Kirpputorit

Yksi helppo tapa säästää on kierrellä kirpputoreja, joko livenä tai sitten täällä bittiavaruudessa. Itse ostin satiininauhaa monta rullaa kirpputorilta, vain päälle eurolla kappale. Olen myös selannut ahkeraan Häätoria sekä facebookin hää-kirppis ryhmää. Olen tällä hetkellä bongannut jo kauhat karkkibuffetiin, hanalliset booliastiat sekä paperipussit vieraiden karkeille. Voin sanoa, että samoista olisin maksanut uutena puolet enemmän kuin nyt kerran käytettyinä.

Toivottavasti vinkeistä oli jotain apua! :) Tj 295

 

"Se oikea(ko)"

Häämekko

Mekko on varmasti morsiamen (eli meidän häissä minun) suurin huoli ja onni. Päänvaivaa aiheuttaa varmasti tietämättömyys siitä mikä itselle sopii tai mikä miellyttäisi silmää, sekä mekkojen hinnat. Itse olen jo löytänyt oman "sen oikean" mekkoni. Voin vain sanoa että jos mekko on hakusessa, sovittele. Varaa aikoja moniin liikkeisiin ja käy useammassa liikkeessä sovittelemassa. Minusta vain niin löytyy oikea mekko ja voit olla varma siitä! Minulla oli mielitiettyni löydettynä netistä Mecco nimisen kaupan sivuilta, onneni on kuitenkin etten pitänyt heidän tavastaan toimia asiakkaan ja mekon suhteen. Olisi siis ensin pitänyt tilata mekko netistä, maksaa se kokonaisuudessaan, odottaa ja sitten vielä palauttaa 14 päivän kuluessa saapumisesta, mikäli ei olisikaan hyvä. 

Ylempänä siis mekko, jota luulin pitkään omakseni, mutta sen sovittaminen kun oli tehty niin vaikeaksi, päätin unohtaa sen ainakin siihen saakka että pääsen sovittelemaan erityylisiä mekkoja. No nyt se on unohdettu loppu elämäksi, sillä minulla on nyt maailman kaunein mekko! Varasin myös ajan Juhlapuku Bellaan ja sain pettyä taas... Ei mitään kauhean erityistä, budjettiin liian kallista ja ei edes parhaimmalla palvelulla, vaikka olin kuullut liikkeestä paljon hyvääkin. Itse käytin tunnin sovitusajastani maksimissaan puoli tuntia ja päätin sen riittävän. 

Siirryin Lovebirds -liikkeeseen, Pohjoiselle Rautatiekadulle, jossa olin käynyt jo aiemminkin. Mekko nro1 oli sovituksessa ensimmäisellä kerralla, mutta alkoi säväyttää itseä vasta kuvien kautta myöhemmin. Ja koska Lovebirds on käytettyjä mekkoja välittävä myymälä, monet mekot menevät nopeasti, eikä mekkoa nro1 ollut enää siellä palatessani muutaman viikon jälkeen. Toisella kerralla kokeilin kolmea eri mekkoa. Mekko nro2 oli mieleen ulkonäön ja hinnankin puolesta, muttei antanut minusta tarpeeksi vahvaa tunnetta. Mietin että saako se oikea mekko vedet silmiin? Kaikki sovittamani mekot olivat olleet "vain" kauniita. Mekko nro3 oli olkaimeton ja siihen lisättiin pitsibolero, sillä toivoin ettei mekkoni olisi olkaimeton. Se oli myös kaunis päälläni, mutta mielessä oli vain päästä sovittamaan mekkoa nro4. Jätin sen tarkoituksella viimeiseksi, sen näkeminen pukukopissa toi tunteen että nytkö se löytyi. Kun tulin ulos kopista mekko nro4 päälläni ja sanoin, että mekkoni taisi löytyä. Alkoi äitini itkeä ja yksi kaasoistani sekä minä myös vetistelimme.. Siitä tuli se tunne, jota olin pohtinut ja pelännyt ettei sellaista tulekaan, kuin telkkarin hääohjelmissa. Mekko nro4 oli melkein kaikkea muuta kuin olin ajatellut, mutta se oli kuin tehty minulla ja vielä hääbudjetin kipurajalla, 700€. Sen mekon tulette kuitenkin näkemään vasta vajaan vuoden päästä, mutta alhaalla Lovebirdsissä sovittamiani pukuja.

 Mekko nro1

 Mekko nro2

Mekko nro3

Tj 302

Alku on aina hankalin?

Me päätettiin maaliskuussa 2016, että mennään naimisiin. Tai olihan se jo tiedossa kun kihloihin päädyttiin. Alettiin kuitenkin siinä talvella pohtia, että koska, missä, miten ja keiden ympäröimänä. Siitä olimme jo tietoisia, että kesähäät haluamme. Ensin aloimme taloudellisista syistä suunnitella häitä kesälle 2018, sillä ei ole helppoa järjestää hääjuhlaa "opiskelija-budjetilla". Kumminkin kun kaikesta alkoi etsiä tietoa, haeskeli juhlapaikkaa, mietti vieraslistaa, haali ideoita koristeluun ja menuun, ei sen lopettaminen vuodeksi tuntunut oikealta. Kaikki selveni täysin kun päätimme mennä katsomaan yhtä molemmat netissä ihastuttanutta tilaa. Se oli meille aivan täydellinen ja kaiken lisäksi hyvin lähellä lapsuudenkotiani, joten se ainakin minusta tuntui ihanalta ajatukselta pitää häät siellä. Niin se tila sitten varattiin ja päädyttiin että kyllä me säästeliäinä saadaan kasaan hääbudjetti.

Sitten alkoi päätösten teko. Kuinka monta vierasta? Mistä ruoat? Tehdäänkö kaikki itse? Onko teemaa? Miljoonia itse itsellemme ja toisillemme esitettyjä kysymyksiä. Päädyimme pienimuotoisiin häihin 50-70 vierasta. Vieraista päättäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Loppu kädessä päätimme, ettei häihin kutsuta ketään sukulaista jota nähdään vain pakollisissa sukukokouksissa tai ystäviä, joista kuulee kerran kahdessa vuodessa. Vieraslista kasvoi silti ja oli vain otettava riski, että joku saattaisi vetää herneet nenäänsä. Kun juhlapaikka oli varattu ja vieraslista valmis aloimme etsimään meille sopivaa pitopalvelua. Se onnistui nopeasti! Lähettelin muutamaan paikkaan tarjouspyyntöjä ja kolmas vastanneista kolahti, sekä ruokalistan, että hinnaston suhteen. Päätimme kuitenkin, että pitopalvelusta jälkiruokana tulee vain hääkakku ja muut aiomme tehdä itse talkootyöllä meidän ja kaasojen kanssa.

Sinänsä emme halunneet mitään erityistä teemaa tai teemaväriä, mutta juhlapaikan tunnelmaa oli helppoa jatkaa. Paikkana toimii siis kunnostettu navetta ja sen ylinen, sekä kaunis maalaismiljöö keskellä peltoja. Siitä tuli idea maanläheisiin väreihin, juuttiin ja yksinkertaisuuteen. Simppeli on meistä kaunista ja koristelun suhteen ajattelemme, että vähemmän on enemmän. Haluamme että vieraillemme välittyy se sama lämmin ja hieno tunne, joka meille syntyi silloin kun tilan ensimmäisen kerran näimme. Kaikesta alun kankeudesta huolimatta asiat alkavat olla mallillaan ja ajatukset häiden suhteen selkeät!

Tj 307

Meidän tarina

Varmaan aikalailla kaksi vuotta sitten törmäsin netissä ihmiseen, joka herätti jollain tavalla mielenkiintoni. Päätin ottaa häneen yhteyttä. Tai en oikeestaan uskaltautunut lähettämään viestiä, vaan pelkän hymiön. Kuitenkin sain sillä itseni huomatuksi ja varmaan samana päivänä sain viestin "moi, mitä kuuluu?" tai jotain vastaavaa. Hetken juteltiin Qruiserissa, sivustolla joka on suunnattu seksuaalivähemmistön edustajille ja heidät suvaitseville henkilöille. Muutama päivä meni siellä jutellessa, mutta nopeasti vaihtui nettiselain Facebookiin ja Whatsappiin. Viestittelimme aamusta iltaan, puhuen aivan kaikesta. Kuitenkin ystäväpohjalta, sillä olin eronnut edellisestä suhteestani vasta saman vuoden keväänä ja Ella vasta sen kuun alussa kun aloimme tutustua toisiimme. Kaikesta huolimatta tunteet alkoivat syventyä molemmin puolin ja viestittely vain yltyi.

Siinä viestitellessä aloin miettimään, että joskus olisi kiva tavatakin. Sain täydellisen mahdollisuuden, kun puheeksi tuli treffeillä käyminen. Ella sanoi, ettei ollut koskaan oikeestaan käynyt treffeillä. Hämmästelin sitä ja sain vastauksen, että ei koskaan tavalla "lähtisitkö kahville", johon vastasin että mielelläni. Sitten päätettiinkin päivä, jolloin kahville lähdettäisiin. Vielä siinäkään kun Ella minut kotoa haki, ei ollut varmaa että olivatko ne nyt treffit vai vaan kaksi ystävää menossa kahville. Kuitenkin päivä vaihtui iltaan, ja kahvila kotipaikkakuntani rannan kautta meille. Näin ollen äitini siis tapasi Ellan ensitreffeillämme. Kun ilta alkoi pimetä Ella päätti lähteä kotiin. Päätin kerätä rohkeuteni ja suutelin häntä ensimmäisen kerran. 

Ensitreffiemme jälkeen soittelimme päivittäin ja yritin matkustaa Helsinkiin tai Ella Hyvinkäälle jokaisena mahdollisena pidempänä vapaana. Syyskuu kului ja vaihtui lokakuuhun. Aloimme miettimään yhdessä, että mikä tilanteemme nyt on ja mihinköhän tulevaisuus voisi kuljettaa. Päätimme kuitenkin, että eletään nyt hetkessä ja pohditaan tulevaa sitten kun se on nykyisyyttä. Näin ollen aloimme seurustelemaan 5.10.2014. Suhteen aloittaminen ei tähänkään päivään asti ole kertaakaan tuntunut väärältä ajatukselta. Näimme aika harvoin, kun molemmilla oli vuorotyö ja minulla lisäksi tanssitunteja melkein joka ilta, muttemme tehneet siitä ongelmaa. Olimme onnellisia että oli vapaita ja minulla tanssissa silloin tällöin taukoja. Ensimmäinen matka "kaukomaille" tuli joulukuussa 2014, kun matkustimme Ellan synnyinseudulle Imatralle hänen vanhempiensa luo. Minun isäni ja isovanhempani Ella tapasi kun olimme seurustelleet neljä kuukautta. 

Tuli kevät ja Ellalla loppui työt Helsingissä. Siinä sitten hetken pohdittiin, että millä maksaa ilman töitä yksiön vuokraa Töölössä. Päätin kysyä äidiltäni jos Ella voisi muuttaa meille ja maksaa näin ollen pienempää vuokraa, eikä äidin ja minun tarvinnut olla kaksin 1000€:n vuokran kanssa. Niimpä Ella sitten muutti meille huhtikuussa 2015. Samaisen vuoden kesänä osallistuin ensimmäistä kertaa Helsinki Pride-tapahtumaan Ellan ja ystäviemme kanssa. Sen tapahtuman jälkeen tajusin, ettei muiden puheilla ja mielipiteillä olisi mitään väliä. Ja kosin Ellaa 28.6.2015. 

Kesän 2015 loppupuolella selvisi, että olimme molemmat päässeet opiskelemaan ja aloimme miettimään oman asunnon vuokraamista. Löysimme ihanan kaksion aivan juna-aseman vierestä, joten Helsinkiin kouluun meneminen ei tuntunut yhtään vaikealta toteuttaa. Kun nyt olimme kihloissa ja asuimmekin yhdessä, aloimme miettiä häitä. Maaliskuussa 2016 teimme budjetin, päätimme millaiset häät ja milloin. Olen aina halunnut kesähäät ja Ella oli kanssani samaa mieltä. Päädyimme päivään 5.8.2017.

Lisäsin tähän loppuun pienen kyselyn, jonka löysin netistä ja johon vastaamme molemmat perustellen!

Kumpi imuroi?

Jenna: Minä, koska en siedä kun joku muu imuroi.

Ella: Jenna, koska aina kun imuroin, johonkin jää pieni kivi tai vastaava, johon Jenna kävelee tai törmää muuten sillä sekunnilla, kun tulee kotiin :D

Kumpi suuttuu helpommin?

Jenna: Minä, otan välillä vähän liian pienestä itseeni.

Ella: En uskalla vastata.. :)

Kumpi leppyy helpommin?

Jenna: Ella, koska hän useimmiten tulee riidan jälkeen sopimaan ensin.

Ella: Minä varmaankin, en oo pitkävihainen. Tai oon. Joskus.

Kumpi ajaa:

Jenna: Ella, koska en niin paljon tykkää ajamisesta.

Ella: Minä, koska rakastan autoja ja ajamista <3

Kumpi heittää löylyä?

Jenna: Minä, mutta en saa koskaan heittää tarpeeksi :(

Ella: Jenna, siihen saakka kun on liian kuuma, jolloin kaappaan löylykauhan itelleni.

Kumpi on aamu-unisempi?

Jenna: Ella, koska useimmiten aamulla kuuluu kysymys: "onks aina pakko herätä"

Ella: Jenna! Iltaisin kun kysyn, onko kello soimassa ja monelta, kuuluu vastauksena että "On, vähän myöhemmin kun sulla, kun keität kahvia aamulla :)"

Kumpi tuhlaa enemmän?

Jenna: Ella tai oikeastaan minä, mutta Ellan rahankäyttö on enemmä sitä tuhlaamista ja minun päätettyä ja harkittua! ;)

Ella: Itse teen ostokset sydämellä, joten turhia juttuja tulee toisinaan ostettua.

Toisen parhaat ulkoiset puolet:

Jenna: Solisluut ja ruskeat nappisilmät.

Ella: Silmät ja hammashymy <3__<3

Kiitos Sinulle, että saimme jakaa tarinamme. TJ 341

365

Viime blogi-tekstin kirjoittamisesta onkin kulunut yli kaksi vuotta. Aloitin siis yläaste-ikäisenä blogin kirjoittamisen ja jatkoin sitä aina lukion päättymiseen asti. Kuitenkin lukion jälkeen koin, että blogini oli tullut tiensä päähän ja päätin keskittyä töihin, tanssiin ja opiskeluiden miettimiseen. Kaiken tämän kuitenkin keskeytti eräs ihminen. Hän pöllähti maailmaani yhtäkkiä, keskelle kaikkia mietteitä ja tulevaisuuden pohdintoja.

New life, new me?-blogi on edelleen kokoelma kaikesta mitä nuoruudessani koin ja tein, sekä jätin tekemättä. Sitä lukeneet muistavat varmasti jotkin suurista unelmistani. Ei minusta ei tullut tanssijaa/tanssinopettajaa, vaan opiskelen sähkö- ja automaatiotekniikkaa. Ei en palannut juurilleni Turkuun, vaan asun tällä hetkellä Tuusulassa. En myöskään matkustellut ympäri maailmaa, vaan pysyin pelkästään kotoisessa Suomessa jos nyt Viroa ei lasketa. Kuitenkin yksi näitäkin suurempi unelma toteutuu 365:n päivän päästä, kun menen naimisiin. Nyt haluan palata kirjoittamisen pariin ja jakaa kaiken sen mitä tuleva vuosi tuo tullessaan! Tervetuloa siis matkalle kohti sateenkaarevia häitä!